Monilukutaito-opetuksella maahanmuuttajat nopeasti osaksi yhteiskuntaa

Eurooppaa on kohdannut ennennäkemätön maahanmuuttajavyöry. Suurin osa tulijoista on tullut jäädäkseen ja siksi onkin tärkeää pohtia keinoja, jolla muuttajat saataisiin integroitua mahdollisimman nopeasti aktiiviseksi osaksi yhteiskuntaa.

Kohdemaan kielen pikaista oppimista on monesti pidetty sopeutumisen avaintekijänä. Ongelmana on kuitenkin, että useat tulijat ovat myös ainakin osittain luku- ja kirjoitustaidottomia, jolloin tarjolla olevista kielenopetusmetodeista ei juuri ole hyötyä. Ongelma on suurin niiden kohdalla, jotka ovat jo ohittaneet oppivelvollisuusiän.

Ja vaikka  somalialainen, Zahra 40v, oppisikin luku- ja kirjoitustaidon lisäksi hallitsemaan auttavasti suomen kielen, riittävät nämä taidot monesti lähinnä arkipäivän käytännön tilanteista selviytymiseen, ei niinkään merkityksellisen elämän rakentamiseen saatikka todelliseen integroitumiseen yhteiskunnallisesti aktiivisena kansalaisena.

Globaalissa digyhteiskunnassa kieliopetusta olisikin ehdottomasti annettava monilukutaitopedagogiikkaan pohjautuen. Sen avulla voidaan samanaikaisesti harjaannuttaa sekä perinteisiä luku- ja kirjoitustaitoja, opettaa uutta kieltä että  uusia luku- ja kirjoitustaitoja. Uudet luku- ja kirjoitustaidot ovat siis verkossa ja uusissa medioissa tarvittavia, perinteisiä taitoja laajentavia kompetensseja, kuten esimerkiksi multimodaalinen kirjoittaminen.

Monilukutaitopedagogiikassa lähdetään rakentamaan opiskelijan tekstitaitoja aiemman kielitaidon ja osaamisen pohjalta sekä hyödynnetään erilaista digitaalista verkkotekniikkaa. Opiskelija saavuutta kielitaidon lisäksi medioituneessa verkkoyhteiskunnassa tarvittavia tärkeitä uusia taitoja. Nämä taidot haltuunottamalla Zahrastakin  saattaisi tulla aktiivinen kansalainen, joka pystyy ottamaan haltuun oman elämänsä heikommasta kielitaidosta, vähäisemmästä varallisuudesta, suppeammasta koulutuspohjasta sekä etnisestä taustastaan riippumatta.

Verkon avulla Zahra voi oppia hoitamaan aktiivisesti omia asioitaan ja vaikuttamaan verkossa omalla kielitaitopotentiaalillaan, joka voi koostua esimerkiksi omasta äidinkielestä, tyydyttävästä suomen kielestä sekä englannin kielen alkeista. Uusien taitojensa avulla hän voi myös luoda sosiaalisia verkostoja,  löytää itselleen luovan ilmaisukanavan esimerkiksi valokuvauksesta tai bloggaamisesta, opiskella sekä työllistyä.

Verkon tarjoamat mahdollisuudet uusien luku- ja kirjoitustaitojen taitajalle ovat lähestulkoon rajattomat!

Monilukutaitopedagogiikka maahanmuuttajien S2-opetuksessa mahdollistaisi siis:

-Kokonaisvaltaisen kielitaidon nopeamman kehittymisen (uutta kieltä aletaan osana  uusia luku- ja kirjoitustaitoja, jolloin  samalla kehittyvät myös perinteiset luku- ja kirjoitustaidot)

-Kielellisen – ja kulttuurisen itsetunnon vahvistamisen (minäpystyvyyden koheneminen konkreettisen toiminnan ja näkyvien tulosten kautta)

-Aktiivisen kansalaisuuden (vaikuttaminen omiin asioihin, työllistyminen, opiskelu)

-Väylän itseilmaisuun ja luovuuteen (mielenterveyden koheneminen, traumojen purkaminen, merkityksien löytäminen omalle elämälle)

-Sosiaaliset verkostot ( vertaistuki, elämän mielekkyys)

Monilukutaito-opetus nopeuttaa ja edistää  myös aitoa sopeutumista uuteen kotimaahan.

Pelkästään uuden kielen ja perinteisen luku- ja kirjoitustaidon hallinta ei enää riitäkään todelliseen integroitumiseen nykyaikaisessa digiyhteiskunnassa.

Lue lisää Oulun yliopiston s2-monilukutaitopedagogiikan tutkimushankkeesta

Katso video uusista luku- ja kirjoitustaidoista

 

Mainokset

Luovaa ja yhteisöllistä osallisuuden pedagogiikkaa

Uusia kirjoitustaitoja oppii parhaiten silloin, kun toiminta tapahtuu sosiaalisen median osallisuuden kulttuurin omaisessa ympäristössä, jossa korostuvat sekä luova ja yhteisöllinen, multimodaalinen sisällöntuotanto että on-line -kommunikointi.

Tämän nk. osallisuuden pedagogiikkan vaikutukset ilmenevät kolmella tasolla:

1.Ensinnäkin luovuus ja itseilmaisu
voimaannuttavat kirjoittajaa yksilötasolla.

2.Toiseksi sosiaaliset toimintatavat luovat yksilöä motivoivaa ja ryhmää vahvistavaa osallisuuden kokemusta.

3.Ja kolmantena, osallisuuden pedagogiikan
pyrkimys muutokseen ja vaikuttamisen näkyy yksilön ja
ryhmän yhteiskunnallisena aktivoitumisena.

Kaiken toiminnan käynnistäjänä on kuitenkin vahva sisäinen motivaatio, jolloin osallisuuden pedagogiikan tulisi toteuttaa myös sisäisen motivaation syntytekijät; vapaaehtoisuus,
yhteenkuuluvuus ja kyvykkyys.

Lue koko artikkeli Uusien kirjoitustaitojen opetus – Luovaa ja yhteisöllistä kirjoittamista osallisuuden kulttuurissa  

 

 

MONILUKUTAITOKOULUTUSTA TARJOLLA

Monilukutaito on nostettu yhdeksi peruskoulujen opetussuunnitelmien laaja-alaisista taidoista. Mitä monilukutaito oikeastaan on? Kuinka sitä voidaan opettaa? Entä mikä on monilukutaidon ja perinteisten luku- ja kirjoitustaitojen suhde toisiinsa? Tule ottamaan selvää ja oppimaan uutta!

Koulutus toteutetaan webinaari- eli verkkoluentosarjana, joka koostuu viidestä webinaarista. Käytettävä yhteystekniikka ei edellytä aiempaa osaamista. Jokainen webinaari tallennetaan ja tallenteet jaetaan koulutukseen osallistujille.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen

                                        social-media-smartphone-15512161

UUSI OPETUSSUUNNITELMA LUO MAHDOLLISUUKSIA MOTIVOIVALLE KIRJALLISUUDEN OPETUKSELLE

Helsingin Sanomissa 6.5. julkaistussa artikkelissa Lukemisen hiipuminen huolettaa opettajia – ”Opetuksen kiireessä nopea voittaa syvällisen” http://www.hs.fi/kulttuuri/a1430798899040 käsiteltiin kaunokirjallisuuden asemaa uudessa opetussuunnitelmassa, johon on tulossa laajan tekstikäsityksen mukaisesti myös visuaalisia ja auditiivisia tekstejä, kuten videoita ja podcasteja. Uusien luku- ja kirjoitustaitojen tutkijana sekä äidinkielen sekä kirjallisuuden lukio-opettajana minua häiritsi suunnattomasti artikkelin vastakkainasetteluun pyrkivä asetelma – hyvä, perinteinen printtikaunokirjallisuus vastaan uudet ja uhkaavat digitaaliset ilmaisumuodot.1430798893591

Uusiin lukemisen ja kirjoittamisen muotoihin pitäisi lähtökohtaisesti suhtautua positiivisesti: ne laajentavat viestintä- ja ilmaisumahdollisuuksia mutta eivät silti korvaa perustaitoja. Digitaalisilla luku- ja kirjoitustaidoilla on vankka pohjansa perinteessä, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain perinteeseen tukeutuen luotaisiin parhaimmat mahdollisuudet nuorille selvitä nykyajan haasteellisessa tekstimaailmassa – tarvitaan sekä uusia että perinteisiä tekstejä ja niiden opetusta.

Nuoria tuskin saadaan motivoitua kaunokirjallisten klassikoiden pariin artikkelissa ehdotettujen opetussuunnitelmien määräysten tai pakkolukemista suosivien kirjalistojen kautta – saatikka huokailemalla googlaamisen luomista mahdollisuuksista löytää tietoa tunnetuista romaaneista.  Parempi keino olisi hyödyntää uusiin luku- ja kirjoitustaitoihin luontaisesti liitettyjä ominaisuuksia; luovuutta, sosiaalisuutta ja toiminnallisuutta. Tarinallisuuden, fiktiivisyyden ja mielikuvituksen voima elävät vahvasti uutta renessanssia uuden median osallisuutta ja yhteisöllisyyttä painottavissa tekstikulttuureissa. Vinkkejä uudenlaiseen ja motivoivaan kirjallisuusopetukseen voi ottaa vaikkapa netin suosituista fanifiktiosivustoista, joissa nuoret kirjoittavat yhteisöllisesti jatkoa lukemiensa ”ihan oikeiden” romaaneiden tarinoille, keskustelevat niistä ja tuottavat aiheeseen liittyvää ilmaisua tekstin lisäksi myös videoilla, kuvilla ja musiikilla. Näin syntyneitä luovia tuotoksia julkaistaan ja jaetaan sosiaalisen median foorumeilla. Useasti tuotokset saattavat toimia myös kirjaan tarttumisen inspiraationa muille nuorille.

Mitä taas tulee artikkelissa käsiteltyyn hitaan ja syvällisen sekä nopean ja viihteellisen tekstimaailman väliseen suhteeseen, on näiden kahden erilaisen tekstimaailman hallitseminen mielestäni ehdottomasti eräs tärkeimmistä nykypäivän taidoista. Tietyt tekstilajit suosivat nopeaa ja pinnallista monisuorittamista, toiset vaativat syvällistä ja keskittynyttä pohdiskelua. Internet-ympäristö suosii ensimmäistä, mutta jälkimmäisen onnistuminen vaatii tietoisten keskittymistaitojen ja menetelmien kehittämistä. Näiden tekstilajitaitojen tarjoajana näen koululaitoksen roolin keskeisenä.

Ei siis riitä, että laitetaan kännykät pois ja kaivetaan Kivet esille, vaan kaivetaan Kivi kännykästä ja katsotaan mitä kaikkea kivaa sillä voi tehdä!

Kuva: HS 6.5.2015 Katariina Sällylä (kuva liittyy viitattuun artikkeliin)

Miten uutta kirjoittamista voi opettaa?

Olin ITK-2015 – seminaarissa ( http://www.itk.fi/2015/ ) Hämeenlinnan Aulangolla perjantaina luennoimassa uusista kirjoitustaidoista ja monilukutaidosta. Kireän aikataulun vuoksi jäi uuden kirjoittamisen opetusta koskeva dia kokonaan käsittelemättä. Lupasin kuulijoille, että tuon sen tähän blogiini. Alla siis luettelo vinkkejä uuden kirjoittamisen opetuksen tueksi. Ja kiitos vielä kaikille ITK 2015- päivillä olleille innostavista luennoista ja keskusteluista.

  • Käytetään tekniikkaa -> erilaisia sovelluksia, verkkoympäristöjä, kameraa, kännykkää ym.
  • Luodaan multimodaalista tekstiä -> yhdistetään ääntä, kuvaa, liikkuvaa kuvaa, esteettistä sommittelua, kirjoitusta.
  • Ollaan sosiaalisia -> tuotetaan ja muokataan tekstejä yhdessä, osallistutaan verkkoyhteisöjen toimintaan, jaetaan tekstejä.
  • Opetellaan julkisuustaitoja-> julkaistaan tekstejä, vastaanotetaan palautetta, perehdytään lainsäädäntöön, mietitään julkaistun tekstin lyhyt- ja pitkäaikaisia vaikutuksia, opetellaan ”markkinoimaan” omia tekstejä.
  • Opetellaan mitkä tekstilajit ja mikä kirjoitusprosessin vaihe vaatii monisuorittamistaitoja ja mitkä taas tietoista syventymistä, harjoitellaan näiden tilojen vaihtelua ja siihen soveltuvia tekniikoita.
  • Luovuustaidot -> Tehdään tekstien kirjoittamisesta luova ja nautinnollinen prosessi, innostetaan uusiin kokeiluihin, käytetään luovia menetelmiä ja luovaa kirjoittamista, ohjataan löytämään sisäinen motivaatio, luodaan ympäristö jossa ei tarvitse pelätä virheitä, käytetään yhteisöllistä luovuutta
  • Roolien muutos: opettaja on mukana oppimassa ja tekemässä tekstejä.
  • Yhdistetään perinteistä kirjoittamisen opetusta uuden kirjoittamisen opetukseen.

Kirjoitustaidottomuus(ko)?

Kauppalehden kolumnissa” Kirjoitustaidottomuus”  kauhistellaan kirjoitustaidon huonontumista digitaalisen median aikana.  Kolumni asettaa tiukasti vastakkain perinteisen kirjoitustaidon ja verkkokommunikoinnin, joka kolumnin kirjoittajan mukaan vaikuttaa negatiivisesti kirjoitustaitoon.

”Enää ei osata yhdyssanoja, lukua ja sijaa eikä välimerkkejä. Pisteetkin unohtuvat. Puhe tunkee tekstiin… Nuoret ovat oppineet tekstareissa ja somessa kieltä, joka vilisee lyhenteitä, muoti-ilmaisuja, lyhenteitä ja kuvia. Emojit tulevat: yhä useammin viestissä on vain kuvamerkkejä kuin kivikaudella.”

On varmasti totta, että uudet puheenkaltaiset kirjoitusgenret ovat vaikuttaneet perinteisiin, yleiskielellä kirjoitettaviin tekstilajeihin. Hymiöiden ja lyhenteiden ripottelussa joka paikkaan on kuitenkin ehkä kysymys siitä, että kirjoittajalla ei ole ollut taitoa hallita erilaisten genrejen ominaisuuksia eikä hahmottaa niiden eroja. Ja miten voisikaan olla, jos kirjoitustaito yhä vuonna 2015 typistetään vain pilkkusääntöjen ja yhdyssanojen hallinnaksi?

Kirjoitustaito on paljon laajempi käsite kuin yleiskielen vaatima oikeinkirjoitus. Näkökulmasta riippuen kirjoitustaito on luovuustaito, kirjoitusprosessin hallintataito, sosiaalinen taito, tekstilajitaito tai yhteiskunnallisen vaikuttamisen taito. Uudet tekstilajit laajentavat vielä näitäkin määritelmiä: digitaalisessa maailmassa kirjoittaminen on myös yhteisöllinen taito, multimodaalinen taito, narratiivinen taito ja loppujen lopuksi yleisen elämänhallinnan taito.

Kolumnin kirjoittajan kanssa olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että kirjoitustaidon opetusta tarvitaan kaikilla kouluasteilla nyt enemmän kuin koskaan. Opetuksen tulee kuitenkin perustua laaja-alaiseen kirjoittamiskäsitykseen eikä pilkkujen viilaamiseen.

Laaja-alainen kirjoitustaito on ehkä tärkein tulevaisuustaitomme!

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kirjoitustaidottomuus/QitzMZKb

Kun keskittymiskyky ei enää riitä..

Ihmiset odottavat aiempaa enemmän elämältään merkityksellisyyttä. Samalla keskittymiskykymme on mennyt rikki, toteaa Yle Uutisten kulttuuritoimituksen päällikkö Janne Mällinen oheisessa artikkelissa:

http://yle.fi/uutiset/nakokulma_kun_menetin_keskittymiseni/7731938

”Olemme tehneet itsestämme verkkonarkkeja ja tuhonneet ohimennen keskittymiskykymme. Internetin vaikutuksia aivoihin tutkineen Nicholas Carrin mukaan digitaalinen maailma heikentää ihmisen kapasiteettia tietoiseen tiedonhankintaan, analyyttiseen ajatteluun ja pohdintaan. Netti ja työelämän käytäntöjen muutokset pirstaloivat tietoa ja tekevät keskittymisen vaikeaksi aivoillemme; tietoa seulova työmuisti pystyy prosessoimaan kerralla vain 2–4 asiaa. Emme siis elä enää aivojemme kapasiteetin mukaan. Esimerkiksi perinteisen kirjan lukeminen kannesta kanteen voi tuntua jo aiempaa haastavammalta urakalta, kun olemme pikkuhiljaa tottuneet ottamaan vastaan tietoa aivan eri formaatissa.”

Kuten oheinen Mällisen teksti todentaa, tarvitaan uuteen kirjoittamiseen liittyviä tietoisuus- ja monisuorittamistaitoja ja niiden tietoisen vuorottelun hallintaa nyt enemmän kuin koskaan. Emme kuitenkaan elä internetin tekstiympäristöissä sellaisella hyvä-paha – akselilla, jossa vanha edustaa hyvää ja uusi yksiselitteisesti pahaa, kuten oheisesta kirjoituksesta voisi päätellä. Kysymys on siitä, että uusissa mediaympäristöissä eivät vanhat taidot enää riitä, vaan syventyneen kirjoittamisen ja lukemisen oppimiseen tarvitaan koulussa opetettavia uusia luku- ja kirjoitustaitoja.