Passiivisesta vastaanottajasta aktiiviseksi yhteiskunnalliseksi osallistujaksi

Uudet peruskoulun opetussuunnitelmat tulevat julkisesti kommentoitavaksi 15.4.2014 http://www.oph.fi/ops2016/perusteluonnokset. Mielenkiinnolla odotan kuinka uusien kirjoitustaitojen merkitys on huomioitu kaikki oppiaineet läpäisevissä monilukutaidon sekä tieto- ja viestintätekniikan tavoitteissa.

Uuden kirjoittamisen taidot tulisi nostaa tulevaisuuden avaintaidoiksi myös opetussuunnitelmatasolla, sillä niiden hallitseminen takaa tämän päivän lapsille ja nuorille mahdollisuuden kehittyä aktiivisiksi yhteiskunnallisiksi osallistujiksi ja täysivaltaisiksi kansalaisiksi. Jo lähitulevaisuuden syrjäytyjiä ovat todennäköisesti ne passiiviset mediakäyttäjät ja informaation vastaanottajat, jotka jäävät syrjään uuden median osallistumiskulttuurien yhteisöistä eivätkä osaa hyödyntää uusia kirjoitustaitoja tuottaakseen ja jakaakseen erilaisia sisältöjä. Kyky tuottaa innovatiivisia ja merkityksellisiä sisältöjä sekä hallita niihin liittyvät sosiaaliset toimintamallit mahdollistavat historiallisesti ennennäkemättömät yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutusmahdollisuudet. Samat taidot tarjoavat myös monipuolisen kanavan kasvua tukevaan luovaan itseilmaisuun sekä mielenterveyttä edistäviin yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksiin.

Useiden tutkimusten mukaan esim. Kupiainen 2013 http://widerscreen.fi/numerot/2013-1/diginatiivit/ myytti diginatiivisukupolvesta, joka oppii nämä taidot itsestään ilman formaalia kouluopetusta on todettu virheelliseksi. Vain pieni osa nuorista on pystynyt itse hankkimaan aktiiviseen osallistumiseen vaadittavat taidot ja toimii niiden avulla osana uusia toimintakulttuureita. Näiden nuorten kohdalla kyse ei kuitenkaan ole pelkästään omasta motivoituneisuudesta tai luontaisesta lahjakkuudesta, vaan myös lähipiirin tarjoamista malleista ja kotien sosiaaliekonomisesta taustasta. Peruskoululaitoksen syntyajoista asti elänyt kunnianhimoinen tavoite tarjota samanarvoiset mahdollisuudet kaikille – lähtökohdista riippumatta, onkin vahva argumentti myös uuden kirjoittamisen opetuksen puolesta.

Uuden kirjoittamisen taidot ovat:

tekniikkaa Ne mahdollistavat kirjoittamiseen tarvittavien teknisten laitteistoiden, muuttuvien sovellusten ja erilaisten toimintaympäristöjen hallinnan.
multimodaalisuutta Kirjoittaminen on tekstiä, ääntä, kuvaa, videoita tai muita merkityksiä välittäviä elementtejä, joka ei etene lineaarisesti.
sosiaalisia taitoja Kirjoittaminen ei ole enää vain yksilötaito, vaan se on aktiivista toimimista osallistumiskulttuureissa ja niiden käytäntöjen tuntemista, yhteisöllistä kirjoittamista sekä globaalia vuorovaikutusta.
tekstilajitaitoja Jatkuvassa dynaamisessa muutoksen tilassa olevien lukuisten tekstilajien konventiot ja niissä vaadittava osaaminen vaatii monipuolisia taitoja.
julkisuustaitoja Kirjoittaminen tapahtuu julkisesti. Kirjoittaja joutuu markkinoimaan tekstejään internetin huomiotaloudessa, palaute on interaktiivista ja ennakoimatonta ja julkaisuun liittyy lainsäädännöllinen ja eettinen ulottuvuus.
luovuustaitoja Luovuus on uuden kirjoittamisen toinen keskeinen ominaisuus. Se tulee ilmi asia- ja kaunokirjallisten tekstien rajojen rikkoutumisena, sosiaalisesti luovina toimintatapoina, tarinallisuutena, sisällöllisenä luovuutena sekä alati uutta etsivänä, leikkivä ja sisäisesti motivoituneena asenteena.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s