Kirjoitustaidottomuus(ko)?

Kauppalehden kolumnissa” Kirjoitustaidottomuus”  kauhistellaan kirjoitustaidon huonontumista digitaalisen median aikana.  Kolumni asettaa tiukasti vastakkain perinteisen kirjoitustaidon ja verkkokommunikoinnin, joka kolumnin kirjoittajan mukaan vaikuttaa negatiivisesti kirjoitustaitoon.

”Enää ei osata yhdyssanoja, lukua ja sijaa eikä välimerkkejä. Pisteetkin unohtuvat. Puhe tunkee tekstiin… Nuoret ovat oppineet tekstareissa ja somessa kieltä, joka vilisee lyhenteitä, muoti-ilmaisuja, lyhenteitä ja kuvia. Emojit tulevat: yhä useammin viestissä on vain kuvamerkkejä kuin kivikaudella.”

On varmasti totta, että uudet puheenkaltaiset kirjoitusgenret ovat vaikuttaneet perinteisiin, yleiskielellä kirjoitettaviin tekstilajeihin. Hymiöiden ja lyhenteiden ripottelussa joka paikkaan on kuitenkin ehkä kysymys siitä, että kirjoittajalla ei ole ollut taitoa hallita erilaisten genrejen ominaisuuksia eikä hahmottaa niiden eroja. Ja miten voisikaan olla, jos kirjoitustaito yhä vuonna 2015 typistetään vain pilkkusääntöjen ja yhdyssanojen hallinnaksi?

Kirjoitustaito on paljon laajempi käsite kuin yleiskielen vaatima oikeinkirjoitus. Näkökulmasta riippuen kirjoitustaito on luovuustaito, kirjoitusprosessin hallintataito, sosiaalinen taito, tekstilajitaito tai yhteiskunnallisen vaikuttamisen taito. Uudet tekstilajit laajentavat vielä näitäkin määritelmiä: digitaalisessa maailmassa kirjoittaminen on myös yhteisöllinen taito, multimodaalinen taito, narratiivinen taito ja loppujen lopuksi yleisen elämänhallinnan taito.

Kolumnin kirjoittajan kanssa olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että kirjoitustaidon opetusta tarvitaan kaikilla kouluasteilla nyt enemmän kuin koskaan. Opetuksen tulee kuitenkin perustua laaja-alaiseen kirjoittamiskäsitykseen eikä pilkkujen viilaamiseen.

Laaja-alainen kirjoitustaito on ehkä tärkein tulevaisuustaitomme!

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kirjoitustaidottomuus/QitzMZKb

Mainokset