UUSI OPETUSSUUNNITELMA LUO MAHDOLLISUUKSIA MOTIVOIVALLE KIRJALLISUUDEN OPETUKSELLE

Helsingin Sanomissa 6.5. julkaistussa artikkelissa Lukemisen hiipuminen huolettaa opettajia – ”Opetuksen kiireessä nopea voittaa syvällisen” http://www.hs.fi/kulttuuri/a1430798899040 käsiteltiin kaunokirjallisuuden asemaa uudessa opetussuunnitelmassa, johon on tulossa laajan tekstikäsityksen mukaisesti myös visuaalisia ja auditiivisia tekstejä, kuten videoita ja podcasteja. Uusien luku- ja kirjoitustaitojen tutkijana sekä äidinkielen sekä kirjallisuuden lukio-opettajana minua häiritsi suunnattomasti artikkelin vastakkainasetteluun pyrkivä asetelma – hyvä, perinteinen printtikaunokirjallisuus vastaan uudet ja uhkaavat digitaaliset ilmaisumuodot.1430798893591

Uusiin lukemisen ja kirjoittamisen muotoihin pitäisi lähtökohtaisesti suhtautua positiivisesti: ne laajentavat viestintä- ja ilmaisumahdollisuuksia mutta eivät silti korvaa perustaitoja. Digitaalisilla luku- ja kirjoitustaidoilla on vankka pohjansa perinteessä, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain perinteeseen tukeutuen luotaisiin parhaimmat mahdollisuudet nuorille selvitä nykyajan haasteellisessa tekstimaailmassa – tarvitaan sekä uusia että perinteisiä tekstejä ja niiden opetusta.

Nuoria tuskin saadaan motivoitua kaunokirjallisten klassikoiden pariin artikkelissa ehdotettujen opetussuunnitelmien määräysten tai pakkolukemista suosivien kirjalistojen kautta – saatikka huokailemalla googlaamisen luomista mahdollisuuksista löytää tietoa tunnetuista romaaneista.  Parempi keino olisi hyödyntää uusiin luku- ja kirjoitustaitoihin luontaisesti liitettyjä ominaisuuksia; luovuutta, sosiaalisuutta ja toiminnallisuutta. Tarinallisuuden, fiktiivisyyden ja mielikuvituksen voima elävät vahvasti uutta renessanssia uuden median osallisuutta ja yhteisöllisyyttä painottavissa tekstikulttuureissa. Vinkkejä uudenlaiseen ja motivoivaan kirjallisuusopetukseen voi ottaa vaikkapa netin suosituista fanifiktiosivustoista, joissa nuoret kirjoittavat yhteisöllisesti jatkoa lukemiensa ”ihan oikeiden” romaaneiden tarinoille, keskustelevat niistä ja tuottavat aiheeseen liittyvää ilmaisua tekstin lisäksi myös videoilla, kuvilla ja musiikilla. Näin syntyneitä luovia tuotoksia julkaistaan ja jaetaan sosiaalisen median foorumeilla. Useasti tuotokset saattavat toimia myös kirjaan tarttumisen inspiraationa muille nuorille.

Mitä taas tulee artikkelissa käsiteltyyn hitaan ja syvällisen sekä nopean ja viihteellisen tekstimaailman väliseen suhteeseen, on näiden kahden erilaisen tekstimaailman hallitseminen mielestäni ehdottomasti eräs tärkeimmistä nykypäivän taidoista. Tietyt tekstilajit suosivat nopeaa ja pinnallista monisuorittamista, toiset vaativat syvällistä ja keskittynyttä pohdiskelua. Internet-ympäristö suosii ensimmäistä, mutta jälkimmäisen onnistuminen vaatii tietoisten keskittymistaitojen ja menetelmien kehittämistä. Näiden tekstilajitaitojen tarjoajana näen koululaitoksen roolin keskeisenä.

Ei siis riitä, että laitetaan kännykät pois ja kaivetaan Kivet esille, vaan kaivetaan Kivi kännykästä ja katsotaan mitä kaikkea kivaa sillä voi tehdä!

Kuva: HS 6.5.2015 Katariina Sällylä (kuva liittyy viitattuun artikkeliin)

Mainokset
Normaali

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s