Tieteellinen artikkeli määrittelee uuden kirjoittamisen käsitteen

Media ja viestintä- lehdessä 4/2014 on ilmestynyt artikkeli uuden kirjoittamisen olemuksesta ja sen kouluopetuksen merkityksestä.

Abstrakti: Artikkelini käsittelee teknisen kehityksen ja sosiaalisen median vaikutuksesta syntyneitä uusia kirjoitustaitoja sekä pohtii näiden taitojen huomioimista kouluopetuksessa. Uudet kirjoitustaidot, kuten multimodaalinen kirjoittaminen, sosiaalisten ja luovien verkkotekstilajien tuottaminen, julkaisuprosessin hallinta sekä monisuorittamisen ja tietoisuustaitojen vuorottelu ovat tärkeitä taitoja sekä toimittaessa uuden median ja internetin osallisuuden kulttuureissa että 2000-luvun tulevaisuustaitojen viitekehyksessä. Vaikka perinteinen koululaitos on hidas omaksumaan uusia toimintamalleja, on myös kysyttävä, pitäisikö näiden uusien sisällöntuottamistaitojen opetusta alkaa kehittää tavoitteellisesti. Tulevaisuuden yhteiskunnassa uusien kirjoitustaitojen merkitys tulee olemaan täysipainoisen sosiaalisen, kulttuurisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen osallistumisen mahdollistajana ilmeisen keskeinen.

http://mediaviestinta.fi/blogi/mita-on-uusi-kirjoittaminen-uusien-mediakirjoitustaitojen-merkitys/

Kaunoa käsin kirjoittamalla vai kirjoittamista kehollisuudesta käsin?

Maailmalle on viime päivinä levinnyt virheellinen huhu, jonka mukaan Suomi olisi kokonaan luopumassa käsin kirjoittamisen opetuksesta ja korvaamassa sen näppäimistön käyttöopetuksella.

http://www.bbc.com/news/blogs-news-from-elsewhere-30146160

Näin pitkälle ei kuitenkaan olla menossa, vaan käsin tekstauksen ja näppäintaitojen opetus tulee lähivuosina korvaamaan kaunokirjoituksen.

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/nappaintaitoja-opetellaan-ekaluokalta-lahtien/1933248

Sekä  koukeroisen kaunokirjoituksen että yleisesti käsin kirjoittamisen tärkeydestä on käyty lähiaikoina kiivasta keskustelua. On vedottu niin tunteisiin kuin tutkimustuloksiinkin, joiden mukaan käsin kirjoittaminen edistää kognitiivisia taitoja, on tärkeää identiteetin kehitykselle, mahdollistaa vapaan ja luovan ilmaisun sekä ennen kaikkea tarjoaa fyysisen kirjoittamisen kokemuksen.

Nämä argumentit ovat kaikki varmasti aivan totta, mutta keskustelussa on mielestäni unohdettu eräs tärkeä seikka. Käsin kirjoittaminen ja näppäimistöllä kirjoittaminen eivät ole vastakkaisia joko-tai  – taitoja, vaan enemmänkin kirjoittamisen taidon rinnakkaisia, välineellisiä ilmentymiä.

Samaan jatkumoon on laajan tekstikäsityksen mukaan mahdollista laittaa myös kuvallinen ilmaisu, liikkuvan kuvan käyttö, ääniviestintä, esteettinen sommittelu, kehollinen viestintä jne. Näihin kaikkiin tekstin tuottamisen muotoihin on mahdollista liittää edellä mainitut kognitiivisten taitojen kehittyminen, identiteetin kehittyminen sekä vapaan ja luovan ilmaisun mahdollistaminen. Mitä laajemman välinevalikoiman hallitsee, sitä monipuolisemmin oheiset taidot kehittyvät.

Silti on myönnettävä, että kaikista tekstintuottamisen lajeista vain käsin kirjoittamiseen liitetään tietynlainen nostalginen autenttisuuden leima. Kyse onkin mielestäni pitkälti samanlaisesta uusromanttisesta eetoksesta kuin takkatulen loimusta nauttiminen kaukolämpöön liitetyssä omakotitalossa tai söpön ulkokäymälän rakentaminen kesämökille – hetkellisesti nautittuna toki elämyksellisiä ja konkreettisia kokemuksia, mutta jatkuvassa käytössä hankalia.  Tuskin monikaan vaihtaisi vapaaehtoisesti keskuslämmitystä työlääseen puulämmitykseen tai bideellä varustetun kylpyhuoneen ankeaan ulkohuussiin. Samoin käsin kirjoittaminen voi koukeroisen kaunon muodossa tarjota tervetulleen esteettisen elämyksen ja toisinaan jopa tuiki tarpeellisen viestintämuodon, mutta pitkien tekstien kirjoittaminen ja muokkaaminen sujuu kiistatta nopeammin ja vaivattomammin näppäimistön avulla.

Käsin kirjoittamisella on kuitenkin eräs erittäin tärkeä ominaisuus, joka tulisi muistaa huomioida myös uusien kirjoitustaitojen opetusta kehitettäessä. Käsin kirjoittamisessa kehollisuus on selkeästi läsnä ja kirjoittajan tulee automaattisesti huomioitua kirjoittamisen fyysinen ulottuvuus. Sama kehollisuus on periaatteessa läsnä kaikissa kirjoittamisen muodoissa, mutta monesti digitaalisessa ympäristössä kirjoittaminen typistetään toimintona vain henkiseksi aktiviteetiksi. Koska ihminen on kuitenkin perustaltaan ennen kaikkea fyysinen olento, tulisi myös uusien kirjoitustaitojen opetuksessa huomioida kehollinen perustamme ja sen tarjoamat elintärkeät, konkreettiset kokemukset.

Kehollisuutta voi uusien kirjoitustaitojen kohdalla tarkastella usealla tasolla. Ensinnäkin kirjoittamisen opetuksessa tulisi kiinnittää huomioita tekstin tuottamiseen käytettyjen laitteiden, välineiden ja ympäristön ergonomisuuteen.  Kirjoittaa voi loistavasti myös seisten ja kuvauskohteita blogiin voi lähteä etsimään vaikkapa reippaalla kävelyretkellä syksyiseen luontoon. Laadukas kirjoittaminen vaatii myös laadukkaasti toimivan fyysisen kehon.

Toiseksi erilaiset tekstilajit vaativat erilaisia kehollisia ja mentaalisia tiloja. Tietotulvan keskellä tapahtuva, hektinen monisuorittaminen sopii mainiosti nopeisiin, puheenkaltaisiin genreihin, mutta keho ja mieli on osattava tietoisesti rauhoittaa ja saattaa läsnäolon tilaan pitkäjänteistä tekstin tuottamista ja luovuutta vaativissa tekstilajeissa.

Kolmanneksi uuden kirjoittamisen perusta on toiminnallisuudessa. Se ilmenee ihanteellisemmillaan luovana ja sosiaalisena, keholla tapahtuvana tekemisenä. Tehdään taidokas käsityö tai maalataan taulu, joka jaetaan kuvana asiaan vihkiytyneissä verkkoyhteisöissä, joissa myös kokoonnutaan säännöllisin väliajoin kasvokkain keskustelemaan yhteisöä yhdistävästä teemasta.  Tai vaikutetaan tärkeään asiaan tekemällä yhdessä tanssi tai näytelmä ja esitetään se verkossa musiikilla ja tekstillä ryyditetyn videon avulla.

Parhaimmillaan siis myös uudet kirjoitustaidot ovat kiinteästi kosketuksissa kirjoittajan oman ja ympäröivän maailman fyysiseen todellisuuteen ja vahvistavat kehollisuutta inhimillisen kokemuksen perustana.

Entäpä sitten se kaunis ja koukeroinen kaunokirjoitus? No, sitä voi kukin halutessaan harrastaa, kuten vaikkapa koruompelua tai pitsin nypläystäkin, mutta uusissa opetussuunnitelmissa sille ei valitettavasti liene enää tarvetta.

Miten suhtaudun vihapuheeseen?

Jokainen, joka pääsee internetiin, voi olla sekä julkaisija että julkinen puhuja. Vaikka
sananvapaus on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, tuo se mukanaan myös
vastuuta ja selkeitä velvollisuuksia. Internet-teksti, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan vihaa ja suvaitsemattomuutta on sananvapauden ylittävää vihapuhetta. Vihapuhe voi olla myös toisen henkilökohtaista solvaamista, haukkumista tai panettelua.

Uuden kirjoittamisen julkisuustaitoihin kuuluu taito oppia käsittelemään vihapuhetta. Lisäksi näihin taitoihin kuuluu vihapuhekulttuurin vastustaminen sen kaikissa ilmenemismuodoissa.

Erityisen huolestuttavaa on vihapuheen lisääntyminen poliittisessa keskustelussa ja se, kuinka vihapuheesta on tullut arkipäiväinen osa julkista keskustelua erityisesti verkossa. Kun ei-hyväksyttävästä alkaa tulla hyväksyttävää, ”normaalia”, ovat ihmisoikeudet uhattuina.

Oheinen lainaus on loistavasta oppaasta Kirjanmerkit- Käsikirja verkon vihapuheen torjumiseen ihmisoikeuskasvatuksen avulla. Opas sisältää myös konkereettisia oppituntiehdotuksia, joilla uuden kirjoittamisen julkisuustaitoja voi opiskella.

http://eivihapuheelle.fi/wp-content/uploads/2014/11/Kirjanmerkit.pdf

Tutkimus : Uusi kirjoittaminen motivoi lukiolaisten kirjoittamisen opiskelua

Kasvatustieteen päivillä Oulussa 21.11.2014 julkaistussa tutkimuksessa Upper secondary school graduates´attitudes toward writing on tutkittu diginatiivisukupolveen kuuluvien abiturienttien asenteita kirjoittamista kohtaan sekä etsitty lukiolaisia motivoivia tapoja kehittää kirjoittamisen opetusta. Tulosten mukaan lukiolaisia motivoi opiskelemaan sekä kirjoittamista että yleisesti kirjoittamaan eritoten luovat tekstilajit ja luovat käytännöt, vapaa-ajan tekstimaailmat sekä vahvana koettu kirjoittajaidentiteetti, joka vahvistuu erityisesti sosiaalisessa konteksteissa. Tutkimus osoittaa myös, että nämä kolme tekijää yhdistyvät uuden median ympäristöissä tuotetuissa teksteissä eli uudessa kirjoittamisessa.

Tulokset tukevat myös aikaisempia tutkimuksia koulun virallisen ja vapaa-ajan epävirallisen kirjoittamisen välisestä kuilusta. Tutkimuksen mukaan koulukirjoittaminen koettiin suorituskeskeisenä ja autoritaarisena. Huomio on hälyttävä, sillä sosiaalisuutta ja osallistumista painottavat uuden median tekstimaailmat ovat jo vahvasti läsnä oppilaiden vapaa-ajassa. Näihin liittyvillä 2000-luvun taidoilla tulee olemaan myös yhä lisääntyvä merkitys tulevaisuuden työelämässä ja yleisesti yhteiskunnassa.

Figure 1. New media literacies include the factors that promote a positive attitude towards writing

Figure 1. New media literacies include the factors that promote a positive attitude towards writing

Lähde: Kallionpää, Outi 2014.Upper secondary school graduates’ attitudes toward writing. Teoksessa Lerkkanen, Moate ja Lerkkanen (toim.) Enabling Education: Proceedings of the annual conference of Finnish Educational Research Association FERA 2013, s. 259-286

Cover Enabling Education (1)-1

Mitä monilukutaidon opetus tarkoittaa?

Täysipainoinen osallistuminen tulevaisuuden yhteiskuntaan vaatii paljon laajempia kirjoitustaitoja kuin koulun kirjoittamisen opetus tällä hetkellä tarjoaa. Uusiin opetussuunnitelmiin yli ainerajojen tuleva monilukutaidon käsite voi tarjota väylän näiden uusien kirjoitustaitojen opiskeluun, mikäli aktiiviseen osallistumiseen ja luovaan sisällöntuotantoon ohjaavat uudet kirjoitustaidot nostetaan tasaveroisesti uusien lukutaitojen rinnalle. Uudistuksella on kuitenkin jo kiire, sillä oppilaat elävät vapaa-ajalla pitkälti jo uusien kirjoitustaitovaatimusten keskellä.

Ohessa aiheesta kirjoittamani artikkeli Monilukutaidon opetus on ennen kaikkea uusien kirjoitustaitojen opetusta Kielikoulutuspolitiikan verkkolehdessä Kieli, koulutus ja yhteiskunta. 

http://www.kieliverkosto.fi/article/monilukutaidon-opetus-on-ennen-kaikkea-uusien-kirjoitustaitojen-opetusta/

Myös lehden pääkirjoitus Maailma muuttuu, muuttuuko opetus?- Näkökulmia opetusteknologian käyttään kielenoppimisessa – ja opetuksessa sivuaa mielenkiintoisesti aihetta

http://www.kieliverkosto.fi/article/maailma-muuttuu-muuttuuko-opetus-nakokulmia-opetusteknologian-kayttoon-kielenoppimisessa-ja-opetuksessa/

Passiivisesta vastaanottajasta aktiiviseksi yhteiskunnalliseksi osallistujaksi

Uudet peruskoulun opetussuunnitelmat tulevat julkisesti kommentoitavaksi 15.4.2014 http://www.oph.fi/ops2016/perusteluonnokset. Mielenkiinnolla odotan kuinka uusien kirjoitustaitojen merkitys on huomioitu kaikki oppiaineet läpäisevissä monilukutaidon sekä tieto- ja viestintätekniikan tavoitteissa.

Uuden kirjoittamisen taidot tulisi nostaa tulevaisuuden avaintaidoiksi myös opetussuunnitelmatasolla, sillä niiden hallitseminen takaa tämän päivän lapsille ja nuorille mahdollisuuden kehittyä aktiivisiksi yhteiskunnallisiksi osallistujiksi ja täysivaltaisiksi kansalaisiksi. Jo lähitulevaisuuden syrjäytyjiä ovat todennäköisesti ne passiiviset mediakäyttäjät ja informaation vastaanottajat, jotka jäävät syrjään uuden median osallistumiskulttuurien yhteisöistä eivätkä osaa hyödyntää uusia kirjoitustaitoja tuottaakseen ja jakaakseen erilaisia sisältöjä. Kyky tuottaa innovatiivisia ja merkityksellisiä sisältöjä sekä hallita niihin liittyvät sosiaaliset toimintamallit mahdollistavat historiallisesti ennennäkemättömät yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutusmahdollisuudet. Samat taidot tarjoavat myös monipuolisen kanavan kasvua tukevaan luovaan itseilmaisuun sekä mielenterveyttä edistäviin yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksiin.

Useiden tutkimusten mukaan esim. Kupiainen 2013 http://widerscreen.fi/numerot/2013-1/diginatiivit/ myytti diginatiivisukupolvesta, joka oppii nämä taidot itsestään ilman formaalia kouluopetusta on todettu virheelliseksi. Vain pieni osa nuorista on pystynyt itse hankkimaan aktiiviseen osallistumiseen vaadittavat taidot ja toimii niiden avulla osana uusia toimintakulttuureita. Näiden nuorten kohdalla kyse ei kuitenkaan ole pelkästään omasta motivoituneisuudesta tai luontaisesta lahjakkuudesta, vaan myös lähipiirin tarjoamista malleista ja kotien sosiaaliekonomisesta taustasta. Peruskoululaitoksen syntyajoista asti elänyt kunnianhimoinen tavoite tarjota samanarvoiset mahdollisuudet kaikille – lähtökohdista riippumatta, onkin vahva argumentti myös uuden kirjoittamisen opetuksen puolesta.

Uuden kirjoittamisen taidot ovat:

tekniikkaa Ne mahdollistavat kirjoittamiseen tarvittavien teknisten laitteistoiden, muuttuvien sovellusten ja erilaisten toimintaympäristöjen hallinnan.
multimodaalisuutta Kirjoittaminen on tekstiä, ääntä, kuvaa, videoita tai muita merkityksiä välittäviä elementtejä, joka ei etene lineaarisesti.
sosiaalisia taitoja Kirjoittaminen ei ole enää vain yksilötaito, vaan se on aktiivista toimimista osallistumiskulttuureissa ja niiden käytäntöjen tuntemista, yhteisöllistä kirjoittamista sekä globaalia vuorovaikutusta.
tekstilajitaitoja Jatkuvassa dynaamisessa muutoksen tilassa olevien lukuisten tekstilajien konventiot ja niissä vaadittava osaaminen vaatii monipuolisia taitoja.
julkisuustaitoja Kirjoittaminen tapahtuu julkisesti. Kirjoittaja joutuu markkinoimaan tekstejään internetin huomiotaloudessa, palaute on interaktiivista ja ennakoimatonta ja julkaisuun liittyy lainsäädännöllinen ja eettinen ulottuvuus.
luovuustaitoja Luovuus on uuden kirjoittamisen toinen keskeinen ominaisuus. Se tulee ilmi asia- ja kaunokirjallisten tekstien rajojen rikkoutumisena, sosiaalisesti luovina toimintatapoina, tarinallisuutena, sisällöllisenä luovuutena sekä alati uutta etsivänä, leikkivä ja sisäisesti motivoituneena asenteena.